Blogit

Kaivelin jotain lukuja koko maailman mainontakuluista. Eräässä tutkimuksessa v. 1997, jonka linkkiosoite oheisena, mainitaan vuosittaisiksi mainontakuluiksi 400 miljardia dollaria. Summa on oletettavasti nykyrahassa ainakin samaa luokkaa euroina. Esim Kiinassa on mainonta tästä kasvanut räjähdysmäisesti. Amerikassa IBM ja Citibank käyttivät kumpikin 500 miljoonaa dollaria eli saman minkä koko Suomen mainonta on. Kyseisen tutkimuksen aikoihin ei vielä ollut paljoakaan  nettimainontaa.  Nämä lystithän me asiakkaat maksamme.

taas hurskas ehdotus: Pidetään valtakunnallinen mainokseton viikko. Rahaakin säästyisi. Osalla säästöistä voisi hyvin jakaa kaupassa kaikille asiakkaille sen kahvipaketin.

Kuntaliitoksen kriteereitä silmääkään räpäyttämättä

Parhaillaan kuullaan kuntia. Valtioneuvosto on lähettänyt lausuntopyynnön rakennetyöryhmän esityksestä, ja valtuusto päättää vastauksesta. Lisäksi järjestetään kuntauudistuskuuleminen, jossa saadaan esittää 4 minuutin puheenvuoro.

Hienoa poljeskella taas plussa keleillä. Kesärenkaita ei vielä uskalla vaihtaa kun hiekoitus puhkoo renkaat kuitenkin. Lakaisun jälkeen sitten heti.

Aluksi vähän maallikon taloustietoa:

verojen korotus-->kulutus vähenee-->kauppa supistuu-->tuotanto supistuu-->työttömyys kasvaa-->vapaa-aika lisääntyy.

Entä jos koko Suomi olisi heinäkuun kiinni.Vain Poliisi, palokunta ja ensiapu hoidettaisiin. Siis myös julkinen liikenne seis. Nykyään monet palveluthan jo on heinäkuussa suljettu. Suurin osa suomalaisista pitäisi lomaa. Voisihan jokaiselle antaa velvoitteen hoitaa sairaan naapurin vanhuksen kotiapuna kerran viikossa. Tämän utopian mahdottomuus varmaan voidaan perustella sadalla pätevällä väitteellä.

Liittyä vai ei liittyä:

Vaikeaa on perustella kumpaakaan kantaa. Ehkä niitä vielä pimitetään hallituksessa. Tai sitten ei sitä kenelläkään vielä ole selvillä.

On vain lista kysymyksiä:

-mitä maksaa? Voiko odottaa tulevaisuudessa rahallista tai muuta hyotyä.

- ymmärrettävästi pienen köyhän kunnan on pakko liityä isompaan, varakkaampaan kuntaan.

Entä sitten se suurempi vauraampi kunta, jolle vain taakkaa tulisi lisää.

Suomen ympäristökeskus laski Espoon Kaupunginteatterin pyynnöstä arvion Sarasvatin hiekkaa -näytelmän kasvihuonekaasupäästöistä.

Yhtä kävijää kohden kasvihuonekaasupäästöjä syntyy noin 14 kiloa kun sali on täynnä. Luku on noin puolet suomalaisen keskimääräisistä hiilidioksidipäästöistä vuorokautta kohti.

Laskelmassa otettiin huomioon rakennuksen energiankulutus sekä harjoituksissa että esityksissä, teatterin työntekijöiden matkat harjoituksiin ja esityksiin, lavasteiden ja puvustuksen materiaalien valmistus, käsiohjelman valmistus sekä väliaikatarjoilut.

Pahimmillaan tapahtuu seuraavaa: talon asukkaat ovat poissa vaikkapa viikon lomamatkalla. Palatessaan huomaavat kaiken olevan veden vallassa. Joku vesijohto on hajonnut. Vesipumppu on pumpannut vettä paineella kunnes kaivo on tyhjä tai pumpun lämpölaukaisin katkaisee armeliaasti säästäen moottorin ja ehkäpä tulipalonkin. Kerrostalossa eivät talossa läsnäolevat asukkaatkaan paljon onnistu pelastamaan tilannetta, jos yhdessä asunnossa esim pesukoneen letku on pamahtanut asukkaiden poissaollessa. Tilanne huomataan vasta kun alakerrassa alkaa tippua katosta vettä.

 Yleensä on helpompaa kyseenalaistaa jotain toimintaa kuin tehdä sitä. Monesti meitä sykähdyttää esim. uutiskuvat Greenpeacen kumiveneistä valaiden ja pyytäjien välissä. Nopeasti kuitenkin tunnemme omantunnon kolahduksen siitä ettemme itse tee asialle mitään. Siinä vaiheessa astuu kehään joku kummallinen omantunnon kiertorefleksi tai kyseenalaistamisrefleksi. Analysoimme toiminnan järjettömäksi, huonoksi tai ainakin turhaksi.